Havaintoja kosketusnäytöstä

Kosketusnäyttö on mielenkiintoinen tapaus. Ikänsä tietokoneen näppäimistöä käyttäneelle se voi olla jumalaton kulttuurishokki, mutta hetken totuttelun ja opettelun jälkeen sillä voi tehdä asioita käsittämättömän nopeasti. Kummankin olen kokenut ja kumpaakin olen vierestä katsonut.

Niinkuin uteliaimmat ja seikkailunhaluisimmat iPadin käyttäjät ehkä tietävätkin, on iPadissa sisäänrakennettu VoiceOver-niminen ruudunlukuohjelma. VoiceOver muuttaa näytöllä olevan tekstin puheeksi ja/tai pistekirjoitukseksi. Sen avulla näkövammainen voi myös navigoida iOsissa täysin itsenäisesti kosketusnäytön avulla kuten näkevätkin.

Kosketusnäytön ja näkövammaisen muodostamassa yhtälössä on yksi perustavanlaatuinen ongelma: Jos näytöllä oleva kohde aktivoidaan napauttamalla, niin miten näytön kohteita voidaan lukea aktivoimatta niitä? Olen nähnyt tähän ongelmaan kaksi erilaista ratkaisutapaa. Googlen Android-käyttöjärjestelmässä kohde aktivoidaan yksinkertaisesti napauttamalla sitä kahdesti tai kerran, jos sormea on liu’utettu näytön pintaa pitkin. iOsin lähestymistapa on hieman erilainen. Kun kohde on löydetty, napautetaan mitä tahansa kohtaa näytöstä kahdesti. Tämän lisäksi iOsissa on koko joukko muitakin ”erikoiseleitä”. Esimerkiksi yhdellä sormella vasemmalle tai oikealle pyyhkäisemällä voidaan siirtyä näytön kohteissa liikkeen suunnasta riippuen eteen- tai taaksepäin. Tämä ele on äärettömän kätevä iPadin isolla näytöllä, kun haluaa vain tietää nopeasti mitä (klikattavia) kohteita sovelluksessa on ilman, että tarvitsisi haravoida koko näytön ala läpi. Sen sijaan huomattavasti pienempinäyttöisessä Android-puhelimessani olen huomannut käyttäväni vastaavaa elettä huomattavasti vähemmän. Ikävä puoli näissä erikoiseleissä on se, että VoiceOverin ollessa päällä ei iPadin käyttö onnistu ”normaalimetodein”. Onneksi VoiceOver on helppo kytkeä päälle tai pois painamalla kotipainiketta kolmesti, mikäli kyseinen asetus on otettu käyttöön.

Pidän kosketusnäytön esteettömyyttä yhtenä merkittävimmistä tietoteknisistä keksinnöistä vuosikausiin. Sen avulla olen saanut ensimmäistä kertaa sormituntumaa siihen, miten näkevä näkee tietokoneen tai tabletin näytön. Näppäimistöllä navigoiminen on ruudunlukuohjelman käyttäjälle pääosin täysin yksiulotteista. Saan kulloinkin tiedon siitä, minkä nimisen kohteen kohdalla olen ja minkä tyyppinen kohde on (painike, tekstikenttä jne.), mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä kohtaa ikkunaa kohde on. Usein hahmotankin mielessäni jonkin ikkunan rivinä kohteita, joiden välillä voin liikkua sarkainta käyttäen. Joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi valintaluetteloissa tai valikkorivillä, kohteiden välillä liikkumiseen voidaan käyttää myös nuolinäppäimiä. Tällaisissa tilanteissa hahmotan kunkin kohteen tai kohderyhmän listana tai ruudukkona. Tällöinkään minulla ei ole tosin tietoa kohteiden keskinäisistä etäisyyksistä ja näenkin mielessäni ruudukon eräänlaisena koordinaatistona.

Kosketusnäytöllä tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Näyttöä tutkimalla saan tietää tarkasti, missä kohtaa mikäkin kohde on, minkä kokoinen se on ja kuinka kaukana se on muista kohteista. Tämä nopeuttaa käyttöä valtavasti, kunhan vain muistaa mistä paikasta mikäkin nappi tai kuvake löytyy. Esimerkiksi halutessani avata selaimen voin suoraan napauttaa kotinäytön vasenta alakulmaa, koska tiedän Safarin kuvakkeen olevan siellä. Tietokoneella vastaava tieto ei auttaisi minua lainkaan, koska joutuisin siirtymään nuolilla, sarkaimella tai kuvakkeen alkukirjainta painamalla oikean kuvakkeen kohdalle. (Kokeilkaapa muuten käyttää em. komentoja vaikka selaimessa tai sähköpostiohjelmassa. Voin taata, että hiirtä tulee ennen pitkää ikävä.) Toisaalta taas kokemattomalle käyttäjälle tällainen navigointitapa on eittämättä hitaampi ja työläämpi. Hypinkin yleensä suoraan kohteesta toiseen, mikäli minulla ei ole aikaa paneutua johonkin uuteen ohjelmaan syvällisemmin. Paneutuminen on kuitenkin palkitsevaa, sillä suoraan oikean kohdan napauttaminen on todella nopeaa.

Kosketusnäyttö on tuonut minulle aivan uuden näkökulman myös verkkosivujen hahmottamiseen. Verkkosivut näkyvät minulle tietokoneella yhtä yksiulotteisesti kuin muutkin ohjelmat. Tästä syystä ”näen” sivusta vain yhden rivin kerrallaan. Kaikki sivun sisältö on allekain sellaisenaan; minulla ei ole tietoa siitä, onko vaikka tämän blogin twitter-palkki sivun vasemmassa vai oikeassa laidassa. Minun näkökulmastani se on sivun alareunassa meta-palkin yläpuolella. Tässä suhteessa kosketusnäyttö on avartanut näkökulmaani valtavasti. Ensimmäistä kertaa pystyn konkreettisesti hahmottamaan, miten jokin sivusto on fyysisesti todella aseteltu. Sivun silmäily sai kohdallani aivan uuden merkityksen, kun voin koskettaa jotakin kohtaa näytöstä ja kuulla, mitä juuri siinä lukee. Tietokoneella minun tulisi etsiä summittaisesti jokin rivi vailla konkreettista tietoa siitä, missä kohtaa sivulla olen.

Kosketusnäytön opetteluun liittyy kohdallani monta erilaista tunnetilaa. Se on ollut turhauttavaa, ärsyttävää, hidasta ja joskus kerrassaan raivostuttavaa – etenkin silloin, kun päivittäistoiminnoista puhelimella tulisi suoriutua nopeasti ja entisenlaisella tehokkuudella. Se on ollut myös palkitsevaa, mielenkiintoista ja riemukastakin – esimerkiksi silloin, kun löysin puhelimestani sovellukset, sitten viestit, sitten uusi viesti -painikkeen – pelkän lihaskoordinaation varassa. Tämä on sitä nopeutta, jota näppäimistöllä ei voida koskaan saavuttaa ilman monien erilaisten näppäinyhdistelmien opettelua ja käyttöä.

Entä kosketusnäyttö koulumaailmassa? Omaan opiskeluuni se ei ole tuonut edellä mainitsemiani nopeushyötyjä lukuunottamatta lisäarvoa. Perusopetuksessa näen kosketusnäytöllä kuitenkin paljon potentiaalia. Esimerkiksi karttoja, jotka ovat tällä hetkellä suuria ja hankalasti kuljetettavia kohokuvia, voitaisiin yrittää soveltaa toimimaan kosketusnäytöllä. Toisaalta kosketusnäytöllä on näkövammaiselle myös omat ongelmansa. Opettelun hitauden lisäksi täydellinen konkreettisen palautteen puute (mahdollista värinäpalautetta lukuunottamatta) voi tehdä käytöstä aluksi hankalaa tai vähintäänkin kummallista. Kosketusnäyttö on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia, eikä sitä tulisi unohtaa uusia innovaatioita kehitettäessä. On kuitenkin muistettava, että näkövammaiselle käyttäjälle mikään ei ole pahempi kuin kosketusnäyttö, jota hän ei pysty itsenäisesti käyttämään. Kosketusnäytön tulee siis aina olla saavutettava tai sen käyttöön on oltava olemassa jokin vaihtoehtoinen tapa, jonka toiminnallisuus ei kuitenkaan olisi selvästi kosketusnäyttöä huonompi.

Yksi kommentti artikkelissa “Havaintoja kosketusnäytöstä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s