Mitä iPadista jäi käteen

Koulun alkamisen uhkaavasti lähestyessä on hyvä kelata hieman taaksepäin viime kevääseen. Tuolloin minulla oli testattavanani iPad kahden kuukauden ajan. Tänä aikana tarkoitukseni oli ottaa selvää siitä, miten näkövammainen (tässä tapauksessa sokea) opiskelija voisi hyötyä parhaiten sen tuomista mahdollisuuksista. IPadin palautin koululle touko-kesäkuun taitteessa, mutta havaintoni niputtava loppukaneetti jäi tuolloin kirjoittamatta. Tässä se siis tulee, pari kuukautta myöhässä, mutta toivottavasti yhä ajanmukaisena.

IPadin yleisen toiminnallisuuden ohella testasin seuraavia sovelluksia:

  • Muistiinpanot
  • Safari
  • GarageBand
  • Keynote
  • iBooks

Muistiinpanot

Muistiinpanojen tekeminen iPadilla oli teoriassa vaivatonta. Tyhjän ”sivun” pystyi avaamaan nopeasti, eikä muistiinpanojen muokkaaminen jälkikäteen tuottanut myöskään ongelmia. Muistiinpanot-sovellus on kuitenkin omaan käyttööni auttamattoman rajoittunut. Se ei tarjonnut minkäänlaista mahdollisuutta lajitella muistiinpanoja kansioihin. Vielä kun ohjelmasta ei näyttänyt löytyvän minkäänlaista hakutoimintoakaan, on oikeaa muistiinpanoa hankalaa löytää nopeasti. Muistiinpanojen tekemiseen tosin olisi varmasti tarjolla huomattavasti parempiakin sovelluksia, mutta App storesta asentaminen jäi tällä kertaa kokonaan testaamatta; Apple ID:n luominen ei onnistunut ilman luottokorttitietojeni luovuttamista, mitä en ollut halukas tekemään. Pages-tekstinkäsittelyohjelma oli itse asiassa jo asennettuna iPadiin, mutta muistin sen olemassaolon vasta palautuksen jälkeen. Muistiinpanojen osalta testini jäi siis varsin epätarkaksi. Tosin ongelmista suurin eli fyysisen näppäimistön puute olisi silti ollut sama ohjelman kuin ohjelman kohdalla.

Safari

Internetin selailu iPadilla on yleisesti ottaen oikein sujuvaa. Sivua voi joko ”tunnustella” konkreettisesti näytöllä, tai sillä on mahdollisuus edetä lineaarisesti samaan tapaan kuin tietokoneellakin. Kaikki kokeilemani sivustot avautuivat kiitettävällä nopeudella ja näkyivät pääosin aivan oikein. Tehokkuudessa Safari ei kuitenkaan pärjää esimerkiksi Windowsille saatavissa oleville ratkaisuille. Kuten aiemmin mainitsin, on käytössäni niin kotona kuin koulukoneellakin avoimen lähdekoodin NVDA-ruudunlukuohjelma sekä Firefox-selain. Voin liikkua nettisivulla joko riveittäin tai hyppimällä suoraan elementtien, kuten otsikoiden, painikkeiden, linkkien, kappaleiden tai tekstikenttien välillä. NÄillä komennoilla selailu on nopeaa ja tehokasta, jos tiedän mitä etsiä. Vastaavat toiminnot ovat myös Safarissa, mutta niiden käyttö ei ole aivan yhtä nopeaa. Jos haluan liikkua esimerkiksi nimenomaan otsikoiden välillä, tulee minun ensin valita oikea ”navigointitila” ja vasta sitten voin alkaa selata otsikoita. Tietokoneella vastaavassa tilanteessa pelkkä h-kirjaimen painaminen siirtäisi minut seuraavaan otsikkoon.

GarageBand

GarageBand olikin vähän hankalampi tapaus. Soittaminen oli tehty sinänsä helpoksi, mutta siihen helppous omalla kohdallani sitten jäikin. GarageBandin nauhoitustoiminnoista tai mikseristä en onnistunut ottamaan tolkkua. Kunnollinen ohjeistus olisi todennäköisesti voinut auttaa asiaa, mutten sellaista onnistunut löytämään. Kuulopuheiden perusteella GarageBand vaikuttaa kuitenkin opetuskäytössä oikein käyttökelpoiselta työkalulta, mitä nyt vailla fyysistä tuntumaa ollut koskettimisto aiheuttikin pitkän linjan pianistille pienoisen järkytyksen.

Keynote

Keynote oli kokeilussani GarageBandin ohella toinen selkeä ongelmatapaus. Uuden esityksen luonnissa en päässyt puusta pitkään. Ainoa asia minkä onnistuin tekemään oli valmiin pohjan valinta. Samoin en pystynyt tarkastelemaan valmiita esityksiä lainkaan. Ohjeistus jäi tässäkin suhteessa uupumaan, joten en ole varma teinkö jotakin väärin vai onko ohjelman suunnittelussa jotain vikaa.

iBooks

IBooksin käyttö oli kohtalaisen helppoa ja selkeää. VoiceOverissa oli muutama nimenomaan iBooksissa käytettävä ele, joiden ansiosta lukemisen käynnistäminen / pysäyttäminen, sivun kääntäminen ja kirjanmerkin lisäys kävivät nopeasti ja helposti. IBooksilla lukemista vaivasivat kuitenkin iPadin suomenkielisen puhesyntetisaattorin ongelmat, joista lisää hiukan tuonnempana.

Yleisesti

IPadin yleiskäyttö oli sujuvaa, helppoa ja intuitiivista. Selkeitä epäloogisuuksia ei juuri ollut, vaan toiminnot löytyivät selkeästi omilta paikoiltaan. VoiceOver teki käytöstä joskus tarpeettomankin hidasta ja kankeaa, mutta varsinaisesti häiritsemään se ei missään vaiheessa päässyt. Kuten normaalikäytössäkin, on iPadin käyttökokemus hyvin viimeistellyn oloinen myös näkövammaisten käyttäjien osalta.

IPadin käytössä niin yleensä kuin opiskelussakin on kuitenkin omat selkeät ongelmansa. Niistä suurin on eittämättä iPadin suomenkielinen puhesyntetisaattori ja etenkin sen kelvottomuus. Apple käyttää kaikissa tuotteissaan Nuance Communicationsin valmistamaa monikielistä Vocalizer-puhesyntetisaattoria, joka on iOs-laitteiden tapauksessa myös ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto. Paketissa on myös suomenkielinen puheääni, Mikko. Tämän puheäänen ongelma on ensisijaisesti se, että se asettaa ”luonnollisen” puheen selkeän artikulaation edelle. Tästä syystä puhetta on joskus hyvinkin hankala ymmärtää meluisissa paikoissa tai hiljaisella voimakkuudella käytettynä. Samasta syystä joudun pitämään puhenopeuden melko hitaana, sillä jo keskisuurilla puhenopeuksilla artikulaatio menee täysin puuroksi. Myös yksittäiset kirjaimet äännetään luokattoman huonosti. Etenkin virtuaalinäppäimistöä käytettäessä tämä on todellinen ongelma, kun toisiaan lähellä olevat b, d, g ja t kuulostavat kaikki lähes samalta. Hämmennystä aiheuttanee myös se, että ö-kirjain äännetään ”ää” ja ä-kirjain ”gää”. Vieläpä kun Mikon tapa rytmittää pitkät lauseet on usein vähintäänkin luonnoton, ei mistään kuuntelunautinnosta voi puhua. Erityisen ikävää tämä on iBooksissa, jossa etenkin kaunokirjallisuuden lukeminen on aika tuskaista. Mielestäni hyvä puhesyntetisaattori, kuten esimerkiksi käyttämäni Timehouse OY:n valmistama Mikropuhe, ei yritäkään kuulostaa luonnolliselta, vaan pyrkii tekemään puheesta mahdollisimman selkeää.

Lähes saman luokan ongelma on iPadin virtuaalinen näppäimistö. Kun näppäinten rajoja tai kirjoituksesta saatavaa tuntopalautetta ei tunnukaan sormien alla, on kirjoitus varsinkin aluksi tuskastuttavan hidasta. Vaikka kirjoitusnopeuteni kehittyikin kahden kuukauden aikana, kirjoitan silti fyysisellä näppäimistöllä moninkertaisesti nopeammin. Tämä ongelma on helppo ratkaista iPadiin langattomasti kytkettävällä näppäimistöllä, jollaista en valitettavasti voinut tässä yhteydessä testata. Näppäimistöllä oltaisi myös voitu ratkaista aiemmin valittelemani nettiselauksen tehottomuus, sillä VoiceOverissa on näppäimistökäyttöä varten pikanäppäimet eri elementtien välillä siirtymiseen.

Lisäarvo nykyisiin järjestelmiin

Taannoisessa kirjoituksessani ”Miten käy näkövammaisen opiskelu?” tein selkoa siitä, millaisia laitteita ja ohjelmia käytän opiskeluun. Ikävä kyllä kyseisessä kirjoituksessa esittämäni hienoisen skeptiset huomiot osoittautuivat todeksi. Päivittäisessä koulukäytössä iPad ei tuonut opiskeluuni lainkaan lisäarvoa. Niin muistiinpanojen tekeminen, kirjojen lukeminen, netin selaaminen kuin esitelmien tekeminenkin onnistuvat tietokoneella vaivattomammin ja tehokkaammin. Tietokoneen korvaajaksi iPadista ei myöskään ole jo siitäkin käytännön syystä, että kaikki koulukirjani ovat minulla vain elektronisesti muodossa, jota iPadilla ei pysty lukemaan. Lisäksi fyysisen näppäimistön puute ja yleinen kokemattomuuteni laitteen tehokkaassa käytössä olisi tehnyt muistiinpanojen tekemisestä katastrofaalisen hidasta.

Aivan kaivoon en kuitenkaan ole iPadia heittämässä. Tablettien mukaantulon myötä minulla on ensimmäistä kertaa mahdollisuus käyttää samoja työvälineitä kuin muutkin. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun oppitunnilla hyödynnetään jotakin vain iPadille saatavaa sovellusta, kuten esimerkiksi GarageBandia. Sen sijaan, että minulle pitäisi kehitellä erillinen, omilla apuvälineilläni toimiva kompromissiratkaisu, voisin käyttää samaa laitetta ja ohjeistusta kuin muutkin oppilaat. IPadilla – kuten muillakin tableteilla – on siis mahdollisuus toimia uutena linkkinä näkövammaisten ja näkevien opiskelijoiden välillä, eikä sellaisia linkkejä voi olla koskaan liikaa. Mielenkiinnolla jään siis katselemaan tablettivallankumouksen etenemistä, vaikka se omalta osaltani ei aivan vallankumoukseksi asti yltynytkään.

Niin, ja jottei tärkein unohtuisi: sydämellinen kiitos kaikille teille, jotka kävitte lukemassa kirjoituksiani ja levititte sanaa eteenpäin. Esteettömyys on minusta yksi niistä asioista, joista kirjoitetaan joko liian vähän, väärillä kanavilla tai väärillä tavoilla. Siksi koin tarpeelliseksi tuoda tablettikeskusteluun jokusen kommentin myös näkövammaisnäkökulmasta. Omalla asteikollani huikea määrä lukukertoja sekä saamani kannustava palaute on tehnyt tämän blogin pitämisestä valtavan palkitsevaa ja tarkoituksenmukaista. Toivon, että sitä se on ollut myös lukijoilleni. Tämän blogin – kuten bloggaamiseni ylipäätään – tulevaisuus on vielä avoin. Ehdoin tahdoin en ole tätä blogia kuitenkaan sulkemassa. Ties vaikka joskus tulevaisuudessa ilmenisi tarvetta uudelle kirjoitukselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s